Englantilainen nainen. Näin neiti Greenfield muistetaan Dalen Hotellissa. Hän saapui 1800-luvun lopulla eleganttina ja huomaamattomana ja hänelle annettiin huone 17. Tästä seuranneet tapahtumat tekivät hänen vierailustaan ​​hotellin pysyvimmän legendan. Myöhemmin vieraat kuiskivat vauvan itkusta, suljettujen ovien takana piilevästä tragediasta – ja läsnäolosta, joka ei koskaan oikeasti poistunut paikasta.

Neiti Greenfield pysytteli omissa oloissaan oleskelunsa aikana, eivätkä muut vieraat tai henkilökunta juurikaan huomanneet häntä. Kukaan ei epäillyt hänen odottavan vauvaa. Mutta kun huoneen 17 ovi avattiin hänen lähtönsä jälkeen, paljastui traaginen salaisuus: huoneessa makasi vauvan ruumis. Tragedia seurasi häntä takaisin Englantiin, jossa häntä syytettiin rikoksista, jotka eivät koskaan edenneet oikeudenkäyntiin. Nimittäin ennen kuin tapaus ehti oikeudenkäyntiin, hän riisti hengen itseltään.

Neiti Greenfieldin elämä päättyi Englannissa, mutta hänen henkensä elää huoneessa numero 17. Vuosien varrella hotellivieraat ovat jakaneet kokemuksia, joita he eivät ole osanneet selittää. Yksi tarina kertoo miehestä, joka vietti yön huoneessa – tietämättömänä sen traagisesta historiasta. Selittämättömien äänien häiritsemänä hän poistui paitsi huoneesta, myös koko hotellista keskellä yötä.

Useimmat tarinat kuitenkin pyörivät itkevän lapsen äänen ympärillä tyhjillä käytävillä tai läsnäolon ympärillä, jota ei voida nähdä tai selittää – hahmon, jonka näkee vain vilaukselta. Vuosien varrella useat siivoojat ovat jopa välttäneet huonetta tuntien epämukavuutta joka kerta, kun he lähestyivät ovea.

Onko tämä vain mielikuvitusta vai jotain muuta, ei tiedetä. Mutta nämä tarinat yhdistetään aina Dalen Hotellin tunnelmaan. Ne ovat osa legendaa, joka on tehnyt tästä satumaisesta rakennuksesta yhden Norjan salaperäisimmistä majoituspaikoista.

Dalen Hotellissa neiti Greenfieldin tarina elää yhä – ei vain sanojen, vaan myös pienten rituaalien kautta. Joka ilta hänelle katetaan pöytä ravintolassa. Pöytä katetaan lautasella, lasilla ja aterimilla. Yksi kynttilä sytytetään ja jopa siihen asetellaan nimilaatta. Pöytä ja tyhjä tuoli seisovat sisäänkäynnin vieressä hiljaisena muistutuksena aaveesta, jonka sanotaan vaeltelevan käytävillä.

Ilmestyykö hän vai ei... Hänen tarinansa elää katetussa pöydässä joka ilta.